Kokemuksia yhteiskäyttöautoista
Robin Chase on laittanut pystyyn Zipcarin, maailman suurimman autojen yhteiskäyttöbisneksen. Hän jakaa kokemuksiaan ja oivalluksiaan TED-luennossaan. Hän muistuttaa, miten paljon jo nyt hinnoittelulla ja helposti käytettävillä sovelluksilla voidaan vaikuttaa liikkumismuotojen valintaan.
Hauskoja kuvia poljettavista monoraileista
Social Bicycle - liikkuva kaupunkipyöräkonsepti
SoBi kaupunkipyöräjärjestelmässä pyöriä ei tarvitse jättää tietyihin telineisiin, vaan niissä mukana kulkeva lukkoboksi mahdollistaa pyörien jättämisen omalle kotiovelle. Ja jos naapuri on ehtinyt kaapata pyörän aamulla ennen sinua, kännykkäsovellus näyttää seuraavan lähimmän pyörän sijainnin. Osa Moveeban yhteiskäyttöliikennejärjestelmää jo siis lähes käytössä!
http://socialbicycles.com/about/
http://shareable.net/blog/3-ways-social-bicycle-could-transform-bikesharing
Autoton kortteli?
Perinteisesti Helsingissä vaatimuksena on ollut, että uudessa, keskeisellä paikalla sijaitsevassa kaupunginosassa pitää olla yksi autopaikka 125 asuinkerrosneliötä kohden. Yhden autopaikan rakentaminen maksaa keskimäärin 20 000-25 000 euroa. Rakentamatta jätetyt autopaikat voidaan kompensoida vuokrissa tai asunnon hinnassa.
Helsinki kumoaa nykyiset autopaikkanormit myös Jätkäsaaressa. Kalasataman vahvuutena on sitä ympäröivä laaja palvelutarjonta ja jo asutusta valmiina odottava metroasema. Yksin liikkumisen vaihtoehtoina tarjotaan mm. CityCarClubin palveluita sekä laajempaa polkupyöräpaikoitusta.
Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa (2.9.2010) valotettiin nykyistä oletusta yksityisauton omistamisen yleisyydestä: Autottomat maksavat autollisten viulut.
Asuntorakentamisen normeissa odotus auton omistuksesta seuraa tiukasti mukana: asunto ja autopaikka myydään yhä samassa paketissa. Silti artikkelin mukaan esimerkiksi puolet Helsingin kantakaupungin kotitalouksista elää ilman autoa.
Helsingin, Vantaan ja Keravan kaupungit ovat viime aikoina lähteneet kokeilemaan autopaikattomia taloja. Niissä autopaikkojen sijasta tehdäänkin kunnolliset säilytyspaikat pyörille tai järjestetään myös paikkoja yhteiskäyttöautolle. Sijainti julkisen liikenteen yhteyksien varrella on myös tiedostettu keskeiseksi. Edelleen on ilmassa kuitenkin kauhua, miten tämä autoilevalle väestölle puolusteltaisiin. Pääkirjoitus rohkaisee kaikesta huolimatta kaavoittamaan autopaikattomia kortteleita ainakin uusien ratayhteyksien varrelle tavanomaisten naapuriksi.
Kotivelle kutsuttua tunnelmaa
Helsingin Sanomissa (25.8.2010) esiteltiin pääkaupunkiseudulle vuonna 2012 koekäyttöön tulevaa kutsutilausliikennettä. Mallissa asiakas voi tilata pikkubussin kännykällä haluamaansa osoitteeseen.
Busseilla ei ole kiinteää reittiä eikä aikataulua, vaan se liikkeet perustuvat tehtyihin tilauksiin. Paikkatietoon sidotun järjestelmän ansiosta voidaan tarjota reaaliaikaisesti hyvinkin nopeita vaihtoehtoja.
Pekka Pekkala fiilistelee HS:n kolumnissaan (28.9.2010) Helsingin seudulle tuleevaa kutsujoukkoliikennettä ja sen mahdollisuuksia kimppataksimaisena, nykyistä kotoisampana ja joustavampana palveluna. Nykyistä joukkoliikennettä Pekkala kuvailee peliksi, jossa eri liikennemuotojen ja aikataulujärjestelmien yhdistelmänä saattaa toisinaan selvitä voittajana perillekin.
Mistä rennompaa liikkumista?
Ruotsalaisessa parhaillaan meneillä olevassa vaalikampanjassa on tuotu haastatteluin esiin erilaisia tapoja säästää arkiaskareissa liikkumiseen menevää aikaa. Samalla voi tehdä omaa arkiliikennettään koskevan testin. Kuten Team YKSO:nkin työssä, toisaalta yritetään optimoida matkat minimiin ja toisaalta tehdä matkasta mukavampi.
